Bob Dylan syntyi Minnesotassa vuonna 1941 pikkukauppiasperheeseen. Tulevan Nobel-palkitun isovanhemmat muuttivat Yhdysvaltoihin Odessasta 1900-luvun alussa. Muusikko työskentelee salanimellä, mutta hänen oikea nimensä on Robert Allen Zimmerman. Hän harrasti jo varhain kitaran ja huuliharpun soittoa ja sävelsi folk- ja kantrimusiikkia. Hän sai vaikutteita erityisesti Hank Williamsin ja Woody Guthrien kaltaisilta esiintyjiltä, joilta hän omaksui osan soittotekniikastaan ja maneereistaan.
Todellisen menestyksen ja maailmanlaajuisen suosion Bob Dylan sai julkaistuaan kappaleen “Blowin’ In The Wind”, josta tuli 1960-luvun puolivälin ja kansalaisoikeusliikkeen hymni. Marlene Dietrich, Elvis Presley ja Stevie Wonder levyttivät kappaleesta cover-versioita. Bob Dylan siirtyi 1960-luvun puolivälissä akustisesta folkista folk-rockiin ja psykedeliaan. Muutamaa vuotta myöhemmin muusikko kiinnostui kantrimusiikista, josta tuli jälleen suosittua Yhdysvalloissa hänen uusien hittinsä ansiosta.
Saksalainen elämäkerturi Heinrich Detering ei odottanut, että Dylanille myönnettäisiin Nobelin kirjallisuuspalkinto vuonna 2016. Päätös tuli monille yllätyksenä. “Palkinto tuli kuitenkin oikeaan aikaan hänen monipuolisella luovalla matkallaan. Olisi väärin ajatella, että palkinto myönnetään vain hänen sanoituksistaan, sillä musiikki, esitys ja itse laulut muodostavat kolmikon”, hän korosti dpa:lle.
Detering kutsuu Dylanin teoksia “runoiksi eri vuosisadoilta ja kulttuureista – Raamatusta ja Homeroksen ‘Odysseuksesta’ roomalaiseen runouteen (Ovid, Vergilius ja Juvenal), Shakespearen draamoihin, amerikkalaiseen romantiikkaan, ranskalaisiin ‘hiton runoilijoihin’ ja Brechtin teatteriin. Hän korostaa myös muusikon henkistä sukulaisuutta beat-kirjailijoiden Jack Kerouacin ja Allen Ginsbergin kanssa.
